Kireä kielijänne epäily

Oon instagramin puolella puhunut jonkun verran meidän vauvan itkuisuudesta ja miettinyt mistä kaikki johtuu. Joku aika sitten huomioni kiinnittyi vauvan suuhun otettuani kuvia ja videota hänestä. (Video löytyy instagramista) Suusta pilkotti herttamainen kieli ja päätin kysellä tästä lisää – voisiko siitä löytyä edes osa syy meidän itkuille.

Pian kävinkin useamman ihmisen kanssa keskusteluja kireästä kielijänteestä, mukana on ollut ammattilaisia ja vanhempia joiden lapsilla on ollut kireyttä. Kyselin meidän 1kk neuvolalääkäri käynnillä myös lääkärin mielipidettä kielestä ja saimme kehoituksen käydä näyttämässä jännettä imetyspolilla, koska kieli jää aika taakse, ei tule ulos ja on malliltaan herttamainen. Moni on ollut sitä mieltä, että vauvalla on kireyttä ja se voisi selittää monia meidän ongelmia.

Me jätettiin tällä kertaa imetyspolin käynti käymättä, koska kuulimme hieman ristiriitaista palautetta siitä olisiko tuo oikea paikka meille tähän vaivaan ja hetkeen – meillä kun imetys sujuu ja vauva kasvaa hienosti rintamaidolla olisi hyvin todennäköistä ettemme saisi tuolta tarvitsemaamme apua. Meille kuitenkin suositeltiin usemmalta eri taholta Töölöstä lääkäriä ja saimmekin hänelle ajan joka meni loppukuulle, tässä kohtaa voin kiittää meitä vanhempia siitä, että ollaan otettu lapsille kattavat vakuutukset.

No mitä ne meidän ongelmat sitten tällä hetkellä on? Vauva imee rinnalla ihan hyvin, vaikka imuote onkin hieman huono ja irtoilee. tämä hyvin todennäköisesti on yksi syy siihen minkä takia vauvalla menee ilmaa vatsaan paljon ja meillä itketään varsinkin iltasin enemmän kuin tarpeeksi. Vauva puklailee myös hyvin paljon, joka hermostuttaa jo entisestään masu vaivaista vauvaa. Vauva on myös muuten hyvin jäntevä ja kireän oloinen, joka tuottaa ongelmia mm. imetys asentojen kanssa. Vauvalla on itsellään varmasti myös ikävä olla erillaisten jumien ja kireyksien vuoksi.

Koska lääkäri aikaa on vielä tovi, me käytiin torstaina hakemassa hieman apuja Onnentaimin Venlalta. Saimme ohjeita joilla voisimme helpottaa vauvaa, sekä hän katsoi kanssamme myös imuotetta sekä antoi neuvoja miten Tomikin voisi olla imetyksessä avuksi. Venla kysyi käynnin lopuksi jäikö meille mitään käteen käynnistä, vastasin että mun tarvitsee vähän sulatella ja jäsennellä kaikkea mitä me käytiin läpi. Näin jälkikäteen voin todeta, että paras asia joka meille käteen jäi oli helpottava tunne siitä ettei me oltu ajateltu vaan kaikkia ongelmia, vaan vauvalla on oikeastikin useampiakin juttuja joihin meidän tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Toki olisi ihana jos mitään ongelmia ei olisi, mutta helpottaa kun tietää, että nykyisiin juttuihin on saatavilla mahdollisesti helpotusta ja meillä on jo nyt joitain avaimia omissa käsissämme miten voimme mahdollisesti edes jollain tapaa helpottaa meidän hetkiä.

Toivon, että loppukuusta lääkärillä selviäisi enemmän ja mikäli hän olisi samaa mieltä kielen kireydestä operoisi hän sen – voihan se olla ettei kielijänne leikkaus olisi oikotie onneen, mutta yrittänyttä ei laiteta. Meillä alkaa meinaan olemaan täällä nyt jo aika väsyneet vanhemmat, kirjoitan tällä hetkellä tätä tekstiä loppuun kahden aikaa yöllä samalla kun kiikutan vauvaa sitterissä jotta Ava ja Tomi saisivat nukkua. (Niin ja tietysti vauva, vauva tykkää ihan älyttömän paljon babybjörnin sitteristä, siinä itkut ja huudot jäävät aika minimiin vaikeinakin hetkinä.)

Ollaan nukuttu usein niin, että vauvan pää on mun käsien varassa.

Ensimmäinen kuukausi

Ensimmäinen kuukausi takana kahden lapsen vanhempana ja oon positiivisesti yllättynyt. Meidän lapsille tuli lopulta ikäeroa kaksi vuotta aika tarkalleen. Kaikki on lähtenyt menemään omalla painollaan, ja esikoisesta on tullut esiin paljon uusia puolia, pääasiassa positiivisia sellaisia. Eniten on ehkä yllättänyt se kuinka vähän esikoinen on näyttänyt suoria mustasukkaisuuden merkkejä, sen sijaan hän haluaa paljon olla vauvan lähellä ja hoitaa häntä. Jos vauva itkee Ava kertoo heti, että vauva pitää ottaa sykkyyn ja antaa äitin tissi maitoa.

Toki on tähän kuukauteen mahtunut myös niitä hankalempia hetkiä, mutta ne kuuluu elämään,- niitä olisi myös ilman meidän perheenlisäystä. Hermoja on koeteltu ja pipoa on pitänyt toisina päivinä kiristää vähän enemmän, mutta sekin on aika normaalia kun ottaa huomioon että esikoisella on menossa kaksivuotis uhma samaan aikaan ison elämänmuutoksen kanssa. On täytynyt opetella puolin ja toisin uusia toimintamalleja.

Vauva on ollut pääasiassa helppo. Jonkun verran vatsavaivat ovat kiusanneet, ollaan jumpattu ja vauva on käynyt kaksi kertaa osteopaatilla. Imetys meillä on sujunut yllättävän hyvin ja oon itsekin tykännyt siitä, vaikka maitoa meinaakin tulla aikamoisella paineella ja se toisinaan tuo omia haasteita mukaan. Koin myös elämäni ensimmäisen rintatulehduksen – oli kamalaa, toivottavasti tuo vaiva ei löydä enää ikinä tietänsä tänne. En muista koska viimeksi olisin ollut niin kipeä kuin rintatulehduksen aikana.

Ollaan viimeisen kuukauden aikana liikuttu aika paljon pois kotoa, vauva viihtyy hyvin autossa, ollaan uskallettu käydä kaupoillakin ja joulukuussa vierailtiin myös Lahden joulukylässä koko perheenä. Oon nauttinut paljon siitä ettei olla jumahdettu vain kotia, vaikka välillä koko köörin pakkaaminen autoon on aikamoinen työmaa – eikä esikoinenkaan aina malta tai jaksa tehdä yhteistyötä näissä tilanteissa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kuukausi on ollut ihana ja ollaan päästy uppoutumaan koko perhe kunnolla vauvakuplaan. Pieni poika taitaa olla myös ihan tyytyväinen perhe valintaansa hymyistä päätellen.

-Henna

Meidät löytää myös instagramista – tästä tilille.

_{Ensimmäiset hetket kotona. Vauva toi Avalle pienen lahjan.}

_{Hetkiä sairaalassa}

_{Joulu valmisteluita}

_{Ensimmäiset joulu kuvat}

_{Vauvan serkun lapsen ristiäisissä}

_{Joulu ❤}

_{Sisko ja veli}

_{Kalleimmat aarteet}

_{Kuukauden ikäinen pieni poika}

_{Osteopaatin hoidossa}

_Masukipuja